KARTANO 2

Julkaistu

11.4.2021

Kun valmistauduin seuraavana aamuna uuteen päivään huoneessani olevan peilin edessä, sisuskalujani jäytivät sekä itseinho että suorastaan pelottava suuttumus. Fanny oli haukahdellut yöllä kuin kiimainen koira, ja aika ajoin olin kuullut Ilkan matalan äänen sanovan jotain. Samalla, kun olin vihannut miestä ja surkean heikkoa luonnettani, olin ujuttanut sormeni litimärkiin poimuihini ja sallinut itseni laueta likaisille ajatuksilleni. Sellaisille, joissa mies kuvitteli minut kliseisen bimboblondimorsiamensa tilalle tai nussi minua hävyttömästi keittiössä välittämättä paljastumisen vaarasta.

Kun olin hoidellut itselleni orgasmin kolmatta kertaa, ja viereisen makuuhuoneen äänet olivat vaienneet, olin taas yrittänyt arvioida kohtausta keittiössä niin objektiivisesti kuin osasin. Olin pyöritellyt vaihtoehtoja päässäni, mutta tulin aina samaan lopputulokseen. Siihen, että Tuula oli todennäköisesti oikeassa. Olin Ilkalle vain kiihottavaa ajanvietettä. Peliä. Mies oli huomannut sopimattoman ihastukseni – se tuskin oli vaikeaa, kun taannuin tohvelieläimen tasolle hänen seurassaan – ja reagoi siihen nyt enemmän tai vähemmän laskelmoivasti.

Mulkoilin peilistä katsovaa kuvajaistani vihamielisesti samalla, kun harjasin hiuksiani kovin otten. Minun oli päästävä Ilkkaa koskevasta pakkomielteestäni eroon tavalla tai toisella, ja Tuula oli esittänyt pulmaani loistavaa ratkaisua.

Pakottauduin ajattelemaan talossa majailevia muita sopivan ikäisiä miehiä. Samuli oli Fannyn serkku. Suurin piirtein ikäiseni. Ehkä pari vuotta vanhempi. Vaalea, keskikokoinen, hyväkuntoinen. Kivannäköinenkin. Hans oli Sepon liikekumppani. Nelikymppinen, eronnut mies. Tiesin, koska olin kuullut hänen puhuvan erostaan päivällispöydässä. Pitkä, laiha, jäntevä. Hiukan harmaata tummanvaaleiden suortuvien joukossa. Harri. Armin nuorempi veli. Roteva, vaalea viisikymppinen mies. Hän taisi olla ehkä liian vanha.

Kukaan heistä ei saanut kehoani sellaiseen täydelliseen oikosulkuun kuin Ilkka, mutta sillähän ei välttämättä ollut mitään väliä. Vartaloni jatkuva hälytystila oli jo niin piinallinen, että saattaisin hyvinkin nauttia pinnallisesta pikku seikkailusta jonkun mukavan ja vapaan häävieraan kanssa. En ollut ennen harrastanut kevyitä seksiseikkailuita, mutta se ei johtunut mistään moraalisista periaatteista vaan vain siitä, että olin seurustellut Tatun kanssa seitsemän vuotta ja sitä ennen ensimmäisen poikaystäväni kanssa kolme vuotta. Jos hoitaisin asiat…tyylikkäästi, minulla voisi olla hauskaa koko kesän sen sijaan, että kituisin unelmoimassa miehestä, joka oli menossa naimisiin vajaan kahden kuukauden kuluttua ja flirttaili ajankulukseen palvelusväen kanssa.

Päätin suunnata huomioni ensin Hansiin. Hän oli silmäillyt minua parikin kertaa arvioivasti, ja vaikken ollut mikään mestariviettelijätär, sellaista katsetta oli vaikea olla tunnistamatta. Katsoisin, missä Hans päivän mittaan liikkui ja seuraisin miestä, jos hän menisi jonnekin yksin. Miltei mustat silmät ja pitkä, sulavasti liikkuva hahmo vaanivat jossain mieleni pohjalla, mutta asetin niiden ja itseni väliin henkisen betoniporsaan. Ehkä siirtäisin sen sivuun, kun pääsisin jonkun toisen käsivarsille ja antaisin kuvitelman ja todellisuuden sekoittua toisiinsa.

Vatsanpohjaani ja rintojani kiristi pelkkä ajatus yltiöpäisestä suunnitelmastani ja pukeuduin tavallista huolellisemmin. Olin käynyt illalla suihkussa ja nyt kieräytin tukkani kauniille solmulle päälaelleni. Päälleni vedin virkatut, luonnonvalkoiset bikinit ja ohuen valkoisen paidan, jonka jätin puoliavoimeksi. Bikinien alaosan päälle puin taivaansinisen, lyhyen hameen, joka liehui kauniisti säärieni ympärillä, kun kävelin. En viitsinyt meikata kovinkaan raskaasti, sillä aurinko ja työ keittiössä tekisivät liiasta pakkelista nopeasti selvää. Ripsiväriä ja huulikiiltoa kuitenkin lisäsin kuten myös punaa poskiini.

Aamupäivä eteni ilman suurempaa draamaa, mutta olin häiritsevän tietoinen Ilkan katseesta, joka tuntui kirveltävänä poltteena ihollani kuin palovammat, joita olin edellispäivänä saanut sormiini uunipellistä. Käänsin pääni päättäväisesti sivuun ja seurailin Hansin silmiä. Aamiaispöydässä hän vilkuili minua hiukan verhotusti, mutta kun sain hänet kiinni itseteosta, hymyilin hänelle toivoakseni kutsuvasti.

Elkeeni ilmeisesti toimivat, sillä lounaalla mies tuijotteli minua jo huomattavasti avoimemmin, ja kun satuin hänen kohdalleen, hän totesi kuin ohimennen:

-Lounaan jälkeen teilläki on varmaan aikaa. Tuu pulikoimaan altaaseen, jos sä ehdit. Se on ihan sallittua.

Väläytin Hansille tahallisen leveän hymyn ja mielessäni käväisi, että toimin itse melko laskelmoivasti naiseksi, joka oli vielä vähän aikaa sitten syyttänyt Ilkkaa mielessään samasta synnistä. Vilkaisin varovaisesti toiseen päähän pöytää, mutta Ilkka oli syventynyt keskustelemaan jostain Armin ja Fannyn kanssa. Tai ehkä väittelemään. Hän ei näyttänyt tyytyväiseltä.

Kysyin varmuuden vuoksi vielä Tuulalta luvan uima-altaalle menoon, mutta pomoni ei nähnyt ajatuksessa mitään pahaa.

-Mäki oon lähössä pitään vähän vapaata ja meen omille ostoksille kaupunkiin. Mee sä vaan uimaan. Me ollaan raadettu tässä ihan tarpeeksi pian jo viikko, ja tänään ei tartte siivota.

Piristyin jo pelkästä uima-altaan ajattelusta ja nappasin mukaani puhtaan pyyhkeen, ennen kuin lähdin talon takaosaan. Olin niin tohkeissani, etten katsonut juuri eteeni, ennen kuin saavuin kaakeloidulle allasalueelle ja silloin oli jo auttamattomasti myöhäistä. Altaalla ei ollut vielä toistaiseksi kuin yksi ainoa ihminen. Ilkka.

Näin miehen lipuvan suuressa altaassa huomaamatta minua, ja kurkkuani kuristi, kun silmäilin vedestä kiiltäviä, oliivinvärisiä lihaksia ja vaivattoman näköisesti liikkuvia pitkiä raajoja. Mietin mitä tekisin, mutta päätin sitten tehdä kuten olin suunnitellut. Kiskaisin hameen ja paidan päältäni ja parkkeerasin altaan reunalle bikineissä, jotka oli virkattu täyteen reikiä kaikkialta muualta paitsi strategisimmista paikoista.

Kun Ilkka lopetti uintinsa ja tarttui altaan tikkaisiin, hän hätkähti silmin nähden huomatessaan minut. Tuijotimme hetken toisiamme, ja hieno suunnitelmani uhkasi haihtua päästäni taivaan tuuliin.

-Mä en seuraa sua, töksäytin ja lisäsin sitten:

-Hans sanoi, että tänne voi tulla.

Ilkka nousi vedestä ja pudottautui viereeni istumaan. Yritin olla katsomatta, mutta se oli yhtä toivoton taistelu kuin Stalingrad saksalaisen kannalta. Tarkkailin ripsieni välistä suurta, puolialastonta mieshahmoa vieressäni, suurenmoista, voimakasta profiilia ja pitkäsormista kättä, joka lepäsi kaakeleilla vain senttien päässä reidestäni.

Kehoani koko päivän vaivannut jännittynyt kireys paisui sisälläni niin, että reiteni puristuivat tiukasti yhteen ja selkäni notkistui kaarelle. Tunsin lämpimän kosteuden leviävän pilluuni, rintojeni kovettuvan pieniä virkattuja kolmioita vasten ja himon vihaiset säkeneet selkäpiissäni. Kun Ilkka viimein puhui, yllätyin kuin hän olisi ravistellut minut hereille syvästä unesta.

-Totta kai sä voit tulla tänne. Jos sä et oo huomannu, mä en pidä niistä palvelijapuheista, joita Armi viljelee, mies lausui rauhallisesti.

-Fannykin viljelee niitä, leiskautin kaiken himokkaan turhautuneisuuteni voimalla.

-Fanny on Fanny, Ilkka tokaisi takaisin, kuin se selittäisi kaiken.

Odotin vähän aikaa, että hän jatkaisi, mutta kun mitään ei kuulunut, oloni alkoi tuntua entistä tukalammalta. Yritin katsella veteen, mutta pääni kääntyi jatkuvasti suureen vartaloon vieressäni, miehen iloisenpunaisiin uimasortseihin ja hänen pitkiin sääriinsä. Huomasin pohtivani hartaasti, millainen kalu Ilkalla mahtoi olla. Puhalsin ilmaa keuhkoistani ja hapuilin mielessäni kiinni edes jonkinlaisesta järkevästä ajatuksesta.

-Mä en tykkää siitä, että mun kans leikitään, suustani lopulta pääsi ilmiselvästi loukkaantuneella äänellä.

Altaalle laskeutui uusi hiljaisuus, ja kun uskaltauduin kurkistamaan Ilkan profiilia, en tavannutkaan profiilia, vaan mustien silmien tiiviin katseen. Mies kurtisti hiukan kulmiaan ja vastasi sitten hiljaa, miltei hyväilevällä äänellä:

-En mä leiki. Mun ei…pitäny sanoa mitään.

Sitten hän lisäsi pehmeästi:

-Anteeksi.

Ihokarvani ponnistivat pystyyn koko kehossani, ja toivoin epätoivon vimmalla, että joku kolmas tulisi paikalle pelastamaan minut varmalta tuholta. Yritin keksiä jotain neutraalia sanottavaa ja löysin viimein yhden helpon aiheen.

-Sä kuulemma vedät yhtä tilitoimistoa. Mitä sä oot opiskellu? Jotain kauppatieteitäkö?

Nielaisin, kun kuulin ääneni. Saatoin puhua asiallisia, mutta ääneni oli käheä ja raskas puhtaasta, fyysisestä himosta. Tunsin Ilkan katseen kasvoillani, mutta tuijotin itsepäisesti altaan toisella puolella kasvavia kirsikkapuita.

-En mä mitään kauppatieteitä oo opiskellu. Ei kirjanpidon ymmärtämiseen sellaista tarvita. Mulla on hyvä laskupää ja mä tein töitä mun isän kuljetusfirmassa penskasta lähtien. Se ei koskaan jaksanu paneutua kirjanpitoon ja yritti silti hoitaa sen yksin, ja lopulta mä vaan opettelin ne hommat, kun koko perheen talous meinas mennä kuralle ainaisten mätkyjen takia.

En huomannut lainkaan, kun tein taas radikaalin virheen. Käänsin pääni – ja silmäni – Ilkan kasvoihin. Vatsassani pyörähti tulipyörä ja puraisin huultani ennen kuin kysyin:

-Mitä sä sitten oot opiskellu? Vai ootko sä täysin itseoppinu?

Ilkan suu vetäytyi ilkamoivaan hymyyn ja hän vastasi:

-On mulla johtamisen erikoisammattitutkinto, mutta sekin suoritetaan näyttöinä työn ohessa. Sitten mulla on edelleen kuvataidekasvatuksen opinto-oikeus Aalto-yliopistossa. Se on ollu mulla nyt aika kauan kesken.

-Miksi ihmeessä?, henkäisin yllättyneenä ja jo toivottoman kiinnostuneena.

-Miksi ihmeessä mitä? Miksi mulla on johtamisen erikoisammattitutkinto vai miksi mä en oo käyny yliopistoa loppuun?

Raotin huuliani ja vastasin haparoiden:

-Jälkimmäinen. Siis miksi. Miksi sä et…?

-Ihan arkirealismin takia. Tilitoimiston vetämisestä maksetaan hyvin, se on helppoa ja no…kuviksen opettajana tai taitelijana elämä olis taatusti hankalampaa. Taloudellisesti siis. Ehkä muutenkin.

-Sekö sulle on tärkeää? Raha ja asema?, suustani lipsahti.

Purin nopeasti kieleeni ja ehätin peruuttamaan:

-Tai eihän se mulle kuulu. Ei tosiaankaan.

Ilkka kohotti kulmiaan ja kallisti päätään.

-Kyllä mä voin vastata. Joo. On ne mulle tärkeitä. Mä vähän niinku ajauduin tilitoimistoon, kun Seppo on mun isän tuttuja, mutta en mä tiedä, jaksaisinko mä kituuttaa enää opiskelijana saati pienituloisena opettajana. Seppo on luvannu mulle alueellisen pestin vielä tän vuoden puolella ja…

En pystynyt hillitsemään itseäni. Nenästäni pääsi halveksuva tuhahdus, ja Ilkka keskeytti puheensa kuin seinään. Miehen silmät kapenivat viiruiksi ja hänen huulensa vetäytyivät jäykkään hymyyn.

-Mitä? Etkö sä hyväksy sellaista? Realistista suhtautumista elämään?

Minulla oli vastaus valmiina, vaikken itsekään tiennyt sitä, ennen kuin se pölähti esille.

-Realistista? Mun mielestä sä laskelmoit. Luuleksä, että sä pääsisit johonki alueelliseen pestiin kolmikymppisenä, jos sä et olis menossa naimisiin Fannyn kans?

En ollut uskoa korviani oman ääneni kuullessani ja aloin vaipua jonkinlaiseen paniikkiin. Tätä menoa lentäisin kartanosta kuin leppäkeihäs ja saisin tyytyä tarjoilijan keikkoihin koko loppukesän. Ilkan suupielissä leikitteli edelleen viileä hymy ja hänen kulmansa kohosivat haastavasti.

-Eiks realismi tarkoita kaikkien tosiasioiden huomioon ottamista, niiden hyödyntämistä ja niiden mukaan elämistä? Mä oon hyvä siinä mitä mä teen ja ansaitsen kyllä mun paikan, vaikka mä käyttäisinki vähän…oikoteitä.

Haukoin henkeäni.

-Eli sä siis myönnät kaiken! Ihan kirkkain silmin!

-Mä mitään kellekään myönnä paitsi sulle, koska mä jostain syystä en osaa pitää päätäni kiinni, mitä suhun tulee. Mutta mitä sitten? Silleen ihmiset on toiminu läpi historian, Ilkka vastasi silkkisellä äänellä.

Tiesin katselevani miestä pitkin nenänvarttani ja odotin mielenkiintoni lopahtavan. En ollut koskaan lämmennyt kylmäverisille kyynärpäätaktikoijille. Tietääkseni. Minulla oli valitettavan vähän kokemusta. Ja kun sekunnit kuluivat, alkoi pahan kerran näyttää siltä, että kylmäveriset kyynärpäätaktikoijat sittenkin olivat tyyppiäni. Vartaloni ei nimittäin kylmennyt astettakaan. Päinvastoin. Se tuntui roihahtavan kiukkuisesti vain kuumemmaksi.

Hain sanoja ja yritin asetella ne niin pehmeästi kuin osasin.

-Mutta jos sä oot taiteellisesti niin lahjakas, että sä oot päässy opiskeleenki tosi hyvään yliopistoon…no, mun mielestä se on vaan sääli. Hukata intohimonsa pragmaattiseen ajatteluun. Rahan takia.

Ilkan ilme rentoutui aavistuksen, ja hän hymähti. Sitten hän selitti tasaisella äänellä:

-Mun vanhemmat opetti vähän toisin päin. Ne sanoi, että piirtää ja maalata voi harrastukseksi, mutta ei siitä päivätyöksi oo. Mä vastustin niitä aikani, mutta kun mä menin Sepolle töihin, mä tajusin että vähemmällä vaivalla ja paremmalla palkalla mä siinä pääsen.

-Mä en vois myydä mun unelmaa hotellista vain siksi, että se ei ehkä kannata heti tai siitä ei heti…tai koskaan…tuu kauheesti rahaa. Mä haluun kokeilla. Ehdottomasti. Ja jos mä epäonnistun, mä kokeilen uudestaan, vastasin lujasti.

-Unelmat ei maksa laskuja, Ilkka kuittasi.

-Ei. Eikä kallista vaimoa. Sun Fanny tykkää helyistä. Sen kans sun uraputken on parasta onnistua.

En voinut uskoa röyhkeyttäni. Juuri kun olin luullut päässeeni nippa nappa kuiville, menin arvostelemaan vielä Ilkan kihlattua ja yksityiselämääkin. Pohdin jo kauhuissani, missä Hans ja kumppanit viipyivät tai pitäisikö minun vain hukuttautua suosiolla altaaseen. Tunsin poskieni helottavan ravunpunaisina ja mielessäni käväisi, että olin aivan turhaan laittanut poskipunaa. Laskin katseeni syliini ja yritin muodostaa mielessäni sopivaa anteeksipyyntöä.

En kuitenkaan ehtinyt suunnitelmista tekoihin, kun kuulin Ilkan venyttelevän ääneen vierestäni.

-Toi on ihan totta. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Säkin saatat huomata vielä joskus, että säännölliset ja kohtuu isot tulot on ihan kiva juttu.

-Ehkä. Mutta mä en oo taiteilija. Mulle toi kuulostaa vain siltä, että sä…sä hukkaat ittes, sanoin varovaisesti luovien, kieli keskellä suuta.

-Kyllähän mä vielä taiteilen. Ja mä opiskelenki jonkin verran ja oon saanu haettua aina vaan jatkoaikaa valmistumiselle. Mikä parasta, mulla on varaa asuntoon, jossa on ateljeehuone. Se tilitoimisto, jota mä vedän on isommasta päästä, mies laukoi tahallisen härnäävästi.

En suostunut enää provosoitumaan. Totesin vain varmasti:

-Ei se oo sama asia.

-Palvelijattareksi sulla on kauheen vahvoja mielipiteitä, Ilkka ilkkui ja sai kuin saikin taas karvani pystyyn.

-Sunhan ei pitäny tykätä palvelijaksi kutsumisesta. Muuttuiko sun fiilikset, kun mä en ymmärrä sun arvoja?, lauoin vihaisena.

-Ei. Mä vaan kiusasin. Sua on kiva kattoa, kun sun mielialat muuttuu.

Näin silmäkulmastani, että Ilkka liikahti ja äkkiä tunsin käden niskallani ja lipumassa pitkin selkärankaani alaspäin. Koko vartaloni tuntui lehahtavan tuleen ja jalkovälini nytkähteli ja paisui niin, etten pystynyt ajattelemaan enää mitään muuta kuin riisuutumista. Riisuutumista, alastomia vartaloita, eläimellistä seksiä,  Riisuutumista. Huokaisin, kaarsin selkääni entistä tiukemmalle kaarelle ja katsoin sumein silmin Ilkan mustiin silmiin. Miehen pää painui lähemmäs, hänen kätensä kietoutui paljaalle vyötärölleni ja olin jo antamassa kaiken tapahtua, kun kauempaa kuului terävä naurunpurskahdus.

Säpsähdin erilleni Ilkasta, tämän käsi katosi ja pudottauduin ajattelematta mitään altaaseen. Haukoin happea keuhkoihini, kun pääsin pintaan ja räpistelin kauemmas, kun joku sukelsi aivan viereeni. Kun Hans nousi pintaan, hän virnisti minulle ja heitti:

-Oo onnellinen, että Samuli ei päässy altaaseen puhallettavan patjansa kanssa. Se veis kaiken tilan. Onneksi se patja vuotaa  ja se joutui lähteen viemään sitä talolle.

-O-okei, vastasin hämilläni.

Hans kauhoi vettä ja katseli minua pää kallellaan. Mies ei ollut yhtä leveäharteinen kuin Ilkka, mutta hänen vartalonsa oli pitkä ja hyväkuntoinen – lihaksikaskin pitkänmatkanjuoksijan tapaan. Keskityin siirtämään ajatukseni altaan reunalla istuvasta houkutuksesta Hansiin ja onnistuinkin, kun mies kuiskasi minulle:

-Ootko sä tuhma tyttö, Inkeri?

Silmäni laajenivat ja unohdin miltei polkea vettä.

-Miten niin?, kysyin vaikeasti.

-Ihan kuin mä olisin nähny, että Ilkan käsi…olis ollu vähän väärässä paikassa tossa äsken, mies mutisi minulle matalasti niin, ettei Ilkka kuulisi.

Ilmeeni paljasti selvästi kaiken, sillä Hansin silmät alkoivat hehkua paheellisesti. Yritin pelastaa kunniani yhtä kaikki.

-Ei se ollu…mitään. Se vaan lohdutti mua.

Hansin kulmikkaille kasvoille levisi petomainen hymy, ja hän vakuutti:

-Mäkin osaan lohduttaa kauniita tyttöjä. Ehkä vielä perusteellisemmin kuin tyyppi, joka on menossa vihille vielä tänä kesänä.

Vatsanpohjaani vihlaisi ja erityisen nautinnollisesti siksi, että tiesin Ilkan katselevan. Kaivoin sisältäni flirttailijan, joka ei ollut kovin kokenut, mutta sillä hetkellä suorastaan hätääntyneen innokas.

-Sittenhän sun pitää näyttää, miten se tapahtuu. Mä sitten kerron tuleeko mulle parempi mieli, kehräsin yllyttävästi ja uin vähän lähemmäs.

En oikein tajunnut mitä tapahtui, mutta näin Hansin sinisten silmien välähtävän edessäni, kunnes tunsin hänen vartalonsa pyörähtävän taakseni ja painavan minua altaan reunaa vasten. Haparoin allasta kiertävästä kaiteesta kiinni, tunsin pitkän, jäntevän vartalon painautuvan selkääni ja takamustani vasten ja kuulin Hansin matalan äänen korvissani:

-Näytetään Ilkalle, mitä se menettää,  kun se on sitonu ittensä siihen hölmöön kanaan.

Himo jysähti sisälläni kuin valtava vasara ja käänsin katseeni Ilkkaan päin. Silmäni osuivat välittömästi mustaan, minua tiukasti tarkkailevaan silmäpariin. En ollut koskaan tehnyt mitään lähellekään vastaavaa, mutta siinä oudossa mielentilassa liikutin vaistomaisesti takamustani Hansin uimasortsien etumustaa vasten ja tuijotin kevyesti huohottaen Ilkan tyytymättömiltä näyttäviin kasvoihin. Hansin käsivarret kiertyivät tiukemmin ympärilleni ja sitten kauhukseni ja aistilliseksi riemukseni hän nykäisi bikinieni yläosan auki ja vaatekappale tippui veteen.

Normaalitilanteessa olisin varmasti säikähtänyt julkista riisumista, mutta nyt pääni oli niin täynnä Ilkkaa, Hansia ja koko häpeämätöntä näytelmää, etten osannut tehdä muuta kun voihkaista. Hansin kädet etsiytyivät kivikoville rinnoilleni ja hän puristi – lujaa. Ilkan suu näytti vetäytyvän viivaksi, hänen silmissään välähti ja se sai minut kiemurtelemaan entistä malttamattomammin toisen miehen sylissä.

-Sähän ootki nopeesti kiihtyvä pikkupillu. Mä arvasin, että tätä sä tarvit. Joko sulla on parempi mieli?, Hans kuiskaili poskeani vasten.

Hänen vyötäröäni puristanut kätensä livahti kyselemättä bikinipöksyjeni sisään ja painautui häpyni päälle. Olin niin kiihottunut, että en olisi ihmetellyt, vaikka olisin saanut orgasmin heti paikalla.

-Tosi paljon parempi, ähkäisin avuttomasti.

Silmäni sulkeutuivat, kun tunsin Hansin sormen lipuvan häpyhuulieni väliin samalla, kun toisen käden puristus rinnastani vain lujittui. Aloin voihkia pienellä äänellä, kuvitellen Ilkan yhä vihaisempaa ilmettä ja nauttien Hansin julkeista käsistä vartaloni yksityisimmissä paikoissa keskellä allasta.

-Loistavaa, Hans murahti ja kiskaisi minut irti altaan reunasta.

-Mi-mitä?, minä huokaisin ja avasin silmäni.

-Ilkka häipyi. Kai se näki, että mä nussin sua, oli se paikalla tai ei. Nyt kiivetään tohon altaan reunalle. Kukaan ei tuu hetkeen. Ainakaan mun tietääkseni.

Hansin sormi pyöri turpeassa vaossani ja käsi rinnallani aina siihen asti, kun pääsimme tikkaille. Kun hän työnsi minut edellään pois vedestä, hän nykäisi bikinien alaosankin pois.

-Mitä jos Armi…tai Fanny…, aloitin epäselvästi, mutta Hans keskeytti minut.

-Naisväki on kaupungilla. Lähti just kun mä tulin. Ja ukot on vaan kateellisia, jos näkee.

Se sai minut entistä kiimaisemmaksi. Yllätetyksi tulemisen uhka, Hansin hävyttömät otteet, yhä todennäköisemmäksi käyvä nopean panon mahdollisuus allasalueella jyskyttivät sisälläni kuin tauti, ja kun pääsin ylös, en kyennyt nousemaan jaloilleni. Konttasin kaakeleilla nelinkontin kuin avuton eläin, mutta en ehtinyt pitkälle, kun kuulin takaani:

-Helvetti, mikä perse. Sun vittu kiiltelee auringossa, typy.

Kukaan ei koskaan ollut puhunut minulle niin rumasti, mutta sillä hetkellä se tuntui vain viiltävän hyvältä. Minähän olin häpeämätön lutka, kun haaveilin varatusta miehestä. Kun konttasin allasalueella ilman rihman kiertämää. Hulluna himosta, jonka perimmäinen syy oli jokin aivan muu kuin takanani tuleva mies.

Tunsin Hansin käden takamuksellani ja sitten hänen sormensa hieraisi hirvittävän turvoksissa olevaa, läpimärkää pilluani. Raajani alkoivat täristä ja tuskin kuulin, kun mies ohjeisti:

-Älä ees yritä nousta. Mä tykkään kattoa, kun sä ryömit. Mennään tonne nurmelle niin ei liukastella turhaan.

Hansin ääni oli jo karhea ja kun saavutin nurmikon, kovat kädet laskeutuivat lanteilleni ja pyöräyttivät minut selälleni. Hans asettui reisieni väliin ja tarkasteli vartaloani vähän aikaa puoliummessa olevien silmiensä raosta. Mies pysytteli edelleen vaiti, kun hän kumartui ylleni, tuijotti silmiini ja tarttui molempiin rintoihini. Hänen polvensa painautui jalkoväliäni vasten ja suustani pääsi autuas aaah.

Lujat sormet hieroivat kovia rintojani, miehen jalka painautui rytmikkäästi pilluani vasten ja ennen kuin huomasinkaan, huohotin raskaasti ja keinutin jalkoväliäni reisieni väliin tunkeutunutta reittä vasten.

-Kiva pieni kolmio sulla, Inkeri. Ajele se kokonaan pois. Mä tykkään nuolla nuorta posliinipillua.

En saanut sanaa suustani. Tuijotin vain Hansin himosta siristyneitä silmiä ja tunsin hänen toisen kätensä lähtevän liukumaan pitkin vatsaani, kun hän kysyi:

-Syötkö sä pillereitä? Panetko sä useinki parin päivän tuttavia?

Hansin sormi ujuttautui klitorikselleni ja minä voihkaisin vaivalloisesti:

-On…on pillerit. En…koskaan.

-Mä uskon sua. Koska mä vittu haluun, mies murisi ja käänsi minut taas vatsalleni.

Hän nosti lantiotani ja ohjasi minut asentoon, jossa makasin pää ja rinta maassa mutta takapuoli pystyssä kontillani. Keskellä allasaluetta. Jos joku oli ruokapöydässä, häntä ja meitä erotti vain matala pensasaita. Talon yläkerrasta saattoi nähdä meidät. Helposti.

Hansin kädet leipoivat pakaroitani, hän asettui taakseni ja tunsin kullin kärjen vaossani, joka ei ehkä koskaan ollut valuttanut nesteitä niin innokkaasti.

-Jeesus mikä märkä pieni lutka. Kuinka monta kertaa sä vaihdat pöksyt päivän aikana?, Hans supatti kiihkeään sävyyn ja hieroi paksulta tuntuvaa terskaa koloani vasten.

-Pane jo, minulta pääsi – ensimmäistä kertaa elämässäni.

-Ja kerjää vielä. Kuinka hyvä olo sulla nyt on? Onko sua lohdutettu tarpeeksi?, mies ähisi.

Minä parkaisin:

-Ei. Ei oo!

Tuijotin silmät sokeina kartanon yläkertaan. Sinne missä Ilkan ja Fannyn huone oli. Tunsin, kuinka Hansin kalu alkoi tunkeutua ahtaaksi turvonneeseen pilluuni paksuna ja pitkänä, ja kun miehen käsi laskeutui niskalleni ja puristi, supistuin hänen ympärillään rajusti ja uikutin ihanasta suonissani kuohuvasta kiimasta. Se kaikki tuntui niin eläimelliseltä. Eläimelliseltä ja rivolta.

Hans huomasi reaktioni ja puristi kättään entistä lujemmin niskallani samalla, kun toinen käsi painui lantiolleni ja hänen kullinsa pääsi perille. Koko vartaloni vapisi ja työnnyin innokkaasti miestä vasten. Avasin reisiäni, keinutin lantiotani toisin kuin koskaan ennen ja sykähtelin miehen ympärillä, kunnes hän ärähti käheän saatanan ja alkoi nussia. Kovaa.

-Niin valmis, ihana pieni vittu. Puristaa niin helvetisti. Mä nussin tätä koko kesän, mies ähki takanani kuin järjiltään ja piteli minua tiukasti niskasta ja lantiosta.

Hän kiihdytti vauhtiaan, vaikken ollut uskonut sitä enää mahdolliseksi ja kurkustani karkasi avuttomia korahduksia. Olin kehrännyt kuluneiden päivien aikana kokoon niin hirvittävästi turhautunutta himoa, että olin hetkessä valmis. Hansin irstaat kehut korvissani ja Ilkan kapeat, vihaiset kasvot, jotka olivat palaneet verkkokalvoilleni, siivittivät vauhtiani, kun likainen mielihyvä paisui jalkovälissäni yhä sietämättömämmäksi.

Hansin lantio hakkasi takamustani, miehen paksu kulli porasi sisääni niin, että pilluni litinä ja äänekkäät maiskahdukset tuntuivat kaikuvan kaikkialla, ja kun hän ujutti sormensa hävylleni ja siitä klitorikselleni, minä sokeuduin ja kuurouduin kaikelta muulta paitsi rajulta naimiseltamme. Mahtava nautinto rysähti jalkoväliini ja siitä kaikkialle vartalooni. Ulvahtelin ja paruin vauhdilla purkautuvaa kiimaani, haroin kynsilläni kuivaa nurmikkoa ja hieroin mielettömänä poskeani ja rintojani karkeaan maahan, kun minulle käytännössä tuntematon mies nai minua keskellä kartanon julkista piha-aluetta.

Takaani kuului matalaa murinaa, ähkimistä ja lopulta Hans irrotti otteena niskaltani. Hän runnoi sormensa lantiooni, syöksi kyrpänsä vielä kerran sisääni ja päästi kovaäänisen, helpottuneen ärjäisyn. Ääni tuntui kaikuvan sisälläni ja paisutti paheellisessa mielentilassani orgasmiani entisestään.

Mies vaipui hetken kuluttua päälleni niin, että painuin makuuasentoon. Tärisin hänen allaan ajatukset nautinnosta sekavina ja osittain epäselvinä. Niin epäselvinä, etten ollut aivan varma, kuka minua oli nussinut – Hans vai Ilkka. Tunsin kalun sisälläni alkavan veltostua, siemensyöksyn valuvan reisilleni ja mieleni teki tehdä kaikki uudestaan. Heti paikalla. En ollut saanut lähellekään tarpeeksi.

-Samuli kävi tossa just, Hans kommentoi tyytyväisellä äänellä.

En edes värähtänyt, vaikka kaukana jossain järjen ääni sanoi, että minun pitäisi hävetä. Kun en vastannut mitään, mies lisäsi:

-Tää ei ollu tässä, senki herkkupillu. Mennäänkö sun huoneeseen viettään vähän laatuaikaa?

Se kuulosti hyvältä suunnitelmalta.

-O-okei, huoahdin.

Kun Hans kohottautui pystyyn ja auttoi minut seisomaan, en tajunnut maailmasta vielä paljon mitään. Se asiaintila muuttui kuitenkin hetkessä. Käännyin poimimaan vaatteeni siitä, mihin ne olivat jääneet ja altaan nähdessäni muistin, mitä melkein oli tapahtunut ennen Hansin saapumista.

Vatsaa vihlova kaipaus lävisti minut, kun katselin paikkaa, jossa vain hetki sitten olin Ilkan kanssa istunut. Orgasmin aiheuttama sumu katosi, ja vain yksi kysymys nousi välkehtimään kirkkaana mielessäni.

Miten mikään, mikä tuntui niin hyvältä ja oikealta, saattoi olla väärin?

__________________________________________

VOIT OSTAA KARTANON NYT KIRJANA. LUKUJEN OSTAJILLE LINKIT LUKUIHIN LÖYTYVÄT ALTA.

KARTANO ***

 

KIINNOSTUITKO TARINASTA? VOIT  OSTAA LUVUT 3-4, 5-6, 7-8 VERKKOKAUPASTA HINTAAN  á 1,65 eur.

Osta luvut 3-4 tästä!

Osta luvut 5-6 tästä!

Osta luvut 7-8 tästä!

Osta luvut 9-12 tästä!

 

Lue lisää tarinoita

JUHLAT 3-5 kaupassa!

Hei! Ehkä olette jo huomanneetkin, että ensimmäiset luvut Juhlista ovat luettavissa, mutta koska tiedän osan teistä seuraavan Ajankohtaista-osiota, pistän linkin lukuihin vielä tännekin. Näin joulun alla ja pimeän painaessa päälle on ollut kivaa kirjoittaa tarinaa,...

Juhlat 2 🔥

Todellinen journalisti on rohkea, eikä pelkää suuriakaan haasteita. Hän etsii totuutta pitkäjänteisesti ja kunnianhimoisesti ja on valmis tekemään sen eteen moninaisia uhrauksia. Totuushan ei pala tulessakaan, mutta usein sitä yritetään peitellä ja salata. Toimittajan...

Juhlat 1. luku 🔥

Juhlien ensimmäinen luku on vähän kuin teaseri. Sankari ei vielä esiinny siinä, mutta asetelma tulee selväksi. Poikkeuksellisesti julkaisen tarinasta myöhemmin kakkosluvunkin ilmaiseksi. Se tapahtuu sitten, kun laitan ensimmäiset maksulliset luvut myyntiin....