Juhlat 2 ūüĒ•

Julkaistu

28.11.2021

Todellinen journalisti on rohkea, eikä pelkää suuriakaan haasteita. Hän etsii totuutta pitkäjänteisesti ja kunnianhimoisesti ja on valmis tekemään sen eteen moninaisia uhrauksia. Totuushan ei pala tulessakaan, mutta usein sitä yritetään peitellä ja salata. Toimittajan tehtävä on repiä julkisivut ja paljastaa todellisuus. Kaikessa karuudessaan.

Itselleni kirjoittamani mahtipontinen tsemppipuhe sai huutia, kun katsoin epäuskoisena sisartani, joka kiljaisi:

-Totta kai sä laitat tän koneeseen! Pistä sit vaikka paksut sukkikset, jos on pakko, mutta Intian valtamerellä ei oo talvi tammikuussa!

Vanessa pyöritteli silmiään ja nykäisi kädestäni asialliset ja mukavat farkkuni. Hän korvasi käteeni jääneen tilan pienellä määrällä viininpunaista kangasta ja osoitti minua sormella.

-Sä oot menossa bileisiin, jonka järjestäjä on vuokrannu kokonaisen saaren. Sä et voi näyttää linnunpelättimeltä, jos sä aiot mennä täydestä. Sitä paitsi mä en missään tapauksessa hyväksy sellaista, koska sun pitää näyttää multa.

-Sellähän on kymmeniä ihmisiä!, muistutin kitkerästi ja lisäsin:

-Mä en aikonu tunkea itteeni Aallon nenän alle. Mä tarkkailen kaikkea sivusta.

-Voi luoja mua pelottaa. Mitä jos se hoksaa, että sä et oo oikea henkilö?, Vanessa ähki jälleen kerran.

Hän kiersi taakseni ja nykäisi lyhyelle poninhännälle kokoamani pähkinänruskeat hiukset auki.

-Kuinka todennäköistä se on? Itehän sä sanoit, että sen bileissä oli paljon jengiä. Ja jos se oli ihan pelti kiinni…

Sain yskänkohtauksen, sillä Vanessa oli taikonut jostain esille valtavan hiuslakkapullon ja hukutti minut haisevaan kaasupilveen.

-Siellä oli paljon jengiä, mutta mä sentään panin sitä!, sisareni tiuskaisi.

Pyöräytin mielessäni silmiäni. Sen yksityiskohdan olisin muistanut muistuttamattakin.

-Mutta jos sä et juuri puhunu sen kans…

Vanessa hihitti silmät loistaen.

-No en, mutta ei puhunu paljon muutkaan! Me oltiin yhessä sviitissä ja me kaikki oltiin melkein alasti ja jotku rupes paneen siinä kaikkien nähden…

Minua kuvotti hiukan ja haukahdin vaimeasti:

-Mä tajuun jo!

-Tosta jeesustelusta sun pitää päästä. Daniel ja sen seurapiiri on rohkeeta porukkaa, Vanessa virnisteli.

Suljin suuni ja yritin saada selville, miten punainen kangas pitäisi pukea päälle. Kun viimein älysin, että roikkuvat rihmat olivat osa mekon yläosaa, kiemurtelin kangasvähyyden päälleni suorastaan järkyttyneenä. Silmäilin itseäni peilistä ja kiskoin äärimmäisen lyhyttä helmaa alaspäin, mutta kangasta oli kerta kaikkiaan liian vähän. Reiteni olivat ja pysyivät paljaina ja samoin vatsani Рsitä peitti vain vartalolleni kietoutuva muutama kangaskaistale, kun yläosana toimi bikineitä muistuttavat liivikupit.

-Tossa on sulle takki, Vanessa hihkaisi ja heitti minulle lyhyen mustan nahkatakin.

Vedin takin kiireesti päälleni, mutta häpesin asuani silti. Harkitsin hetken Vanessan mainitsemia sukkahousuja, mutta sitten päätin, että olisi parasta ottaa lento Suomesta Intiaan totuttelun kannalta. Goassa siirtyisin Aallon omistamaan yksityiskoneeseen muiden samana päivänä saapuvien osallistujien kanssa, ja he edustaisivat todennäköisesti samaa tyyliä kuin Vanessa.

-Mistä sulla ees on tällaisia kuteita?, kysyin ihmeissäni.

Sisareni nauroi.

-Mä saan niitä postauksia vastaan. Ja totta kai mä ostan aina cooleja juttuja, kun mulla on varaa.

Vanessa toimi sekä kiinteistövälittäjänä että puhelinmyynnissä, mutta epäilin, että kahdesta työstä huolimatta hänen täytyi sijoittaa leijonanosa tuloistaan vaatteisiin. Päälläni oleva mekko ei voinut olla kovin halpa. Sen näki jo siitä, miten se istui päällä.

Vedin jalkaani Vanessan minulle tarjoamat bootsit ja pakotin varpaani sopeutumaan. Sisareni jalka oli numeroa pienempi kuin minun, mutta minulla taas ei ollut hänen tarjoamiinsa vetimiin sopivia kenkiä.

-Sähän näytät hyvältä. Sun pitäis pukeutua vähän villimmin ja kuka tietää, millainen uros sut poimis mukaansa, Vanessa kehui.

-Ehkä mun elämäntehtävä ei oo löytää jotain urosta, huokaisin ja kyykistyin sulkemaan valtavan matkalaukkuni.

-Sun pitää lähteä. Hitto, kun mä oon kateellinen. Mutta toisaalta…en mä pystyis juomaan mitään ja jos siellä on jotain rankkoja haasteita…

Hädin tuskin kuulin Vanessan sanat, sillä minua oli alkanut jännittää toden teolla. Suunnitelman mukaan matkaisin Goalle omalla lentolipulla Danielin tiimin lähettämän lipun sijasta. Olin tutkinut vähän asioita ja todennut, että olisi turha yrittää taistella biometrisen passin muodostamaa estettä vastaan. Goasta matka taittuisi kuitenkin yksityiskoneella, ja tietääkseni Danielin tiimin pitäisi olla tyytyväinen, kunhan se ja paikalliset virkamiehet näkisivät Vanessan passin siellä. Vanessan passi minulla oli mukanani oman passini lisäksi.

-M√§ l√§hen nyt. Toivota onnea. Ja ota rennosti. √Ąl√§ vaaranna vauvaa.

Sanani tulivat töksähtelevinä, sillä pelko kutitti kurkkuani jo tukahduttavalla voimalla. Vanessa lennähti kaulaani ja heläytti:

-Kirjoita sitten hyvä juttu. Sellanen, että vauvaki tienaa, vaikka Daniel hylkäiski meidät.

Halasin Vanessaa hätäisesti, tilasin taksin kontulalaisen kaksion eteen ja astuin odottamaan puolialastomana minut ja synkän kolean ilmanalan erottaman lasiseinän eteen. Taksi tuli nopeasti, matka kentälle sujui vielä nopeammin ja ennen kuin huomasinkaan, olin lentokoneessa matkalla kohti Sexusin kymmenvuotisjuhlia.

Tilasin pari vodkapaukkua ja nukahdin pariksi tunniksi. Herättyäni tutkin uudestaan Vanessan minulle välittämiä tietoja Sexusin juhlista. Oli aikatauluja, esimerkkejä pienistä kilpailuista, joiden voittajat pääsisivät kokeilemaan esimerkiksi syvänmerenkalastusta tai matkalle Mumbaihin ja sitten oli lääkärintarkastus. Vanessan oli jo hakuprosessissa edetessään pitänyt lähettää todistus terveydentilastaan ja sukupuolitautitesteistä ja allekirjoittaa sähköisesti salassapitosopimus. Mokomat varotoimenpiteet kertoivat mielestäni jo paljon juhlien luonteesta. Varsinkin sukupuolitautitestit.

Toisaalta tuntui tietenkin j√§rkev√§lt√§, ett√§ yksitt√§inen juhliin osallistuja ei saanut jakaa ilman lupaa materiaalia toisista ihmisist√§, mutta toisaalta tiukat m√§√§r√§ykset kuulostivat hieman sensuurilta. Esimerkiksi Daniel Aaltoa ei saanut edes kuvata –¬† rikkomuksen paljastuessa kuvaaja saisi mojovat sakot ja tietysti potkut saarelta, jos kuvaaminen paljastuisi kesken juhlien.

Tutkin loputonta dokumenttimäärää koko loppumatkan ja yritin opetella kaiken tärkeän ulkoa. Kun pääsin Intian maaperälle, valtava ihmismassa ja kuumuus tuntuivat pyyhkäisevän minulta jalat alta.  Ennen pitkää onnistuin kuitenkin löytämään lentokentän uloskäynnin ja taksin, sillä lento Danielin vuokraamalle saarelle lähtisi pienemmältä lentokentältä.

Saarelle. Mies todella oli vuokrannut kokonaisen saaren naurettavia juhliaan varten. Olisi senkin kuluerän pistänyt ennemmin köyhyyden torjuntaan, ajattelin halveksuvasti.

Kun saavuin taksilla määränpäähäni, sain todeta todeksi sen, mitä Vanessa oli ennustanut. Paikalla oli viisi naista ja neljä miestä, ja vaikka asuni olikin rohkea, sulauduin helposti joukkoon. Donnaksi esittäytynyt tyttö löi minut myös kirkkaasti laudalta asukokonaisuudella, johon kuului rintaliivimäinen toppi ja pikkuiset farkkusortsit, jotka paljastivat suurimman osan muodokkaista pakaroista.

Yritin löytää itsestäni rennon ja innostuneen vaihteen ja luoda nahkani. Unohdin päättäväisesti sen, mitä oikeasti olin, unohdin sen mitä olin tekemässä ja juttelin niitä näitä muiden osallistujien kanssa, kunnes astuimme suurehkoon yksityiskoneeseen. Kukaan ei vaikuttanut olevan täydellisen rentoutunut, joten päätin, että minunkin oli turha stressata epävarmuuttani. Sitä paitsi kello olisi saarelle saapuessamme aika paljon, ja juhlat käynnistyisivät muutenkin vasta seuraavana päivänä. Minulla olisi aikaa sulautua joukkoon.

En voinut olla ihailematta yksityiskoneen leveitä nahkapenkkejä ja perälle rakennettua olohuonemaista tilaa, vaikken huudahdellutkaan innosta kuten moni osallistujista. Istuuduin muiden joukkoon, vaikka mieleni olisi tehnyt vetäytyä omiin oloihin ja otin vastaan lasin samppanjaa. Suutani en enää jaksanut juuri avata, mutta se ei ollut tarpeenkaan. Useimmat seurueestani kulauttivat ensimmäisen lasin samppanjaa kerralla alas ja alkoivat olla jo vartin sisään varsin riehakkaissa tunnelmissa.

Lentomatka ei ollut pitkä, ja kun laskeutuminen alkoi, nojauduin jo melkoisen itsevarmana penkkiäni vasten ja odotin innoissani, mitä tuleman piti. Vaikeinta kaikessa oli ollut päästä saarelle ilman epäilyksiä. Nyt minulla ei olisi enää mitään hätää. Kunhan sulautuisin joukkoon, minua ei narauttaisi kukaan, vakuuttelin itselleni.

Koneen laskeuduttua astelin muiden kanssa leppeässä, trooppisessa ilmanalassa kohti meitä odottavaa limusiinia. Kun saavutimme auton, tervehdimme sen äärellä seisovaa pientä ja leveää mustapukuista miestä. Työntekijä nyökkäili pontevasti, hymyili meille säteilevästi ja sanoi sitten:

-Herra Aalto saapui vähän aiottua aiemmin ja matkustaa kanssanne talolle.

Leppoisa levollisuuteni kärsi kolauksen ja astahdin innostuksesta hypähtelevän vaalean Ginan taakse. Olin tietenkin valmistautunut Daniel Aallon tapaamiseen, mutta nyt se tuntui tapahtuvan liian nopeasti ja odottamatta. Tuijotin vastahakoisesti limusiinin avoinna olevaa ovea, kuin siitä johtaisi tie helvettiin. Osallistuja toisensa jälkeen sukelsi sisälle valtavaan autoon, kuulin innostuneita tervehdyksiä ja puheensorinaa ja pakotin itseni liikkeelle.

Astuin oviaukkoon, kumarsin päätäni, ja kun työnnyin sisään, törmäsin suoraa päätä Daniel Aallon tuttuun hahmoon. Kurkkuni tuntui kuristuvan umpeen, silmäni alkoivat poukkoilla paikasta toiseen ja juutuin hetkeksi siihen Рtoinen jalka limusiinissa, toinen vielä asfaltilla.

Aalto istui rennosti pitkällä nahkapenkillä jalat hieman harallaan ja toinen käsi ojennettuna selkänojalle Рsiten, että hänen viereensä asettunut Donna näytti olevan hänen kainalossaan.

Suuri mies, sopusuhtainen, pitkä vartalo, leveät hartiat. Tuhkanvaaleat paksut hiukset, jotka olivat vielä valkoisemmat kuin muistin, ja joita luonnonvalkoinen kesäpuku vain korosti. Yritin kääntää silmäni pois, mutta ne eivät totelleet. Vatsaani puristui tiukka, kuuma nyrkki, kun tein vastentahtoisia ja silti häpeällisen innokkaita havaintoja. Voimakas leuka, korkea otsa, hiukan vino, pitkä nenä. Mantelinmuotoiset suuret silmät, joiden ukkosensinistä tummuutta ei auton hämärässä kunnolla erottanut. Daniel Aalto näytti aikuiseksi kasvaneelta, tummasilmäiseltä Draco Malfoylta. Vain sata kertaa seksikkäämmältä kuin Tom Felton.

Miehen katse oli laiska, melkein väsynyt, ja yhtä laiska oli hänen hymynsä, kun se levisi hänen huulilleen. Siniset silmät siristyivät, ja sitten Daniel nosti oikean kätensä, käänsi kämmenensä ylöspäin ja lausui matalan kumealla äänellä, jonka kaiun muistin menneisyydestä:

-Ei minua tarvitse pelätä. Tule sisään. Tervetuloa.

√Ą√§ni iski hermonp√§ihini kuin sein√§√§n t√∂rm√§√§v√§ auto ja sain taistella, jotta pystyin j√§rjestelem√§√§n kasvoilleni asianmukaisen ilahtuneen hymyn. Tartuin minulle tarjottuun k√§teen ja yritin pohtia, miten Vanessa reagoisi p√§√§stess√§√§n Aallon kanssa samaan limusiiniin. Kiit√§isi ainakin ja yritt√§isi‚ĶEn ollut varma, mit√§ sisareni yritt√§isi, joten laskettelin vaiston varassa.

-Kiitos, herra Aalto. Olen niin iloinen, että pääsin tänne. Ehkä sinä muistatkin minut. Minä olen Vanessa. Suomesta.

√Ą√§neni tuli ulos kiitett√§v√§n kiitollisena ja heng√§styneen√§ – jopa siin√§ m√§√§rin, ett√§ mieleni teki l√§im√§ist√§ itse√§ni – ja irrotin nopeasti otteeni k√§mmenest√§, jonka kosketus sai kipin√§parven toisensa j√§lkeen sy√∂ks√§htelem√§√§n k√§sivarttani pitkin vartalooni. Daniel kallisti mietteli√§√§n n√§k√∂isen√§ p√§√§t√§√§n ja kauhistuttavan hetken pelk√§sin, ett√§ h√§n muisti minut. Viola Hovin lukion matematiikan tunneilta.

Mahdotonta, vakuutin itselleni. Siitä oli kaksitoista vuotta, kun hän oli toiminut opettajanani ja minulla oli paksut tekoripset, kilo meikkiä ja vaateparsi, jollaiseen en olisi normaalisti ikinä pukeutunut.

Liu’uin penkille vastapäätä Danielia ja yritin näyttää rennolta. Mies tuijotti minua edelleen levottomuutta herättävällä tavalla ja nielaisin. Kun hän kaivoi povitaskustaan puhelimen ja alkoi selata sitä, pelko huuhtoi sisikuntaani uudelleen.

Danielin silmät käväisivät puhelimessa ja taas minussa. Mitä hittoa hän puuhasi? Oliko hän ottanut paremminkin selvää osallistujista? Vertasiko hän minua Vanessan Sexus-kuviin? Olimme melko samannäköisiä, mutta kyllä meidät toisistaan erotti, jos olimme rinta rinnan.

Tajusin yhtäkkiä, että en ollut suunnitelmaa tehdessäni ajatellut nenääni pidemmälle tai ottanut huomioon mahdollisia matkaan tulevia mutkia. Olin keskittynyt vain saarelle pääsemiseen ja ollut niin varma, että voisin pitäytyä huomaamattomana ja hiljaa, että mieleenikään ei ollut tullut laatia esimerkiksi pakosuunnitelmaa. Nyt tajusin, että pakenemista olisi näissä olosuhteissa melkoisen vaikea toteuttaa, kun olimme herra ties kuinka kaukana mantereesta.

Danielin ilme ei paljastanut yhtään mitään, ja kun hän pisti puhelimensa takaisin taskuun, henkäisin helpotuksesta. Mies vilkaisi kaikkia autossaolijoita, rykäisi ja säihkytti sitten taas hymyään, ennen kuin sanoi:

-Tervetuloa kaikki. Tehän tiedättekin, että varsinaiset juhlallisuudet alkavat huomenna. Me olemme järjestäneet kaikkea mielenkiintoista, illallisista pieniin kilpailuihin. Millainen olo teillä on? Ainakin te kaikki näytätte todella hyvältä.

Nyrpistin vaistomaisesti nenääni. Näytätte. Sehän kai Aallolle oli tärkeintä. Se, miltä ihmiset näyttivät. Minulla oli itselläni karvaita kokemuksia miehen asenteesta, ja Sexus sovelluksenakin oli siitä erinomainen esimerkki.

Sexusin julkaisuissa ihmiset poseerasivat mahdollisimman rohkeissa kuvissa ja esittelivät mahdollisimman kiinnostavaa elämäänsä ja keräsivät näin pisteitä muilta sovelluksen käyttäjiltä. Sexusia käytettiin sekä deittailuun että itsensä markkinointiin, joten se toimi vähän kuin Tinderin ja Instagramin sekoitus. Kun tietyn maan tai alueen käyttäjä nousi suosituksi, hänen profiilinsa näkyi vaikkapa kaupunkia hakiessa sitä ylempänä, mitä enemmän hänellä oli pisteitä ja seuraajia. Oman havaintoni mukaan persoonalliset profiilit olivat harvinaisia Рellei persoonallisuudella tarkoitettu napakorujen, tatuointien tai pullistelevien lihasten esittelyä.

Matkakumppanini hihkuivat kilpaa, kuinka innoissaan he olivat, ja tajusin, että minunkin kannattaisi kantaa korteni kekoon. Donna ehti kuitenkin ensin ja hän sirkutti:

-Milloin me pelaamme Infamousia livenä? Minä osallistuisin siihen mielelläni! Laitoin hakemukseenikin, että olen tehnyt pari aikuisviihde-elokuvaa.

Tuijotin Donnaa epäuskoisena. Sellaistako täällä vaadittiin? Julkista seksiä ja pornotähden ansioita? Yritin pitää kieleni kurissa, mutta se suorastaan ryöstäytyi hallinnastani.

-Toivottavasti täällä ei sentään odoteta, että kaikki haluavat harrastaa seksiä kaikkien nähden! Eivätköhän ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus ole kuitenkin voimassa Sexusinkin bileissä.

Autoon laskeutui hiljaisuus ja kaikkien osallistujien katseet lennähtivät ensin minuun ja sitten Danieliin. Helvetti. Minä ja suuri suuni.

Daniel siirsi katseensa taas minuun ja hymyili suopeasti.

-Totta kai. Ketään ei missään tapauksessa pakoteta mihinkään. Mutta kannattaa suhtautua asioihin avoimin mielin. Sillä tavalla voi oppia jotain aivan uutta itsestäänkin…Vanessa kulta. Sehän sinun nimesi oli?

Näin Danielin naamasta, että hän muisti nimeni vallan mainiosti ja äsähdin:

-Puolet oikein. Minun nimeni on Vanessa. Ei kulta.

Donnan suu loksahti auki, mutta Danielin ilme ei värähtänytkään. Mieleni teki hakata päätäni seinään. Kun Daniel Aalto oli kyseessä, en näköjään osannut pitää päätäni kiinni, vaikka mikä oli. En ollut edes ajatellut, että joutuisin paljoa tekemisiin miehen kanssa Рvarsinkaan heti paikan päälle saavuttaessa Рja nyt olin tekemässä itsestäni hyvää vauhtia aivan liian mieliinpainuvan tapauksen.

-Ah, onko meidän joukossamme feministi? Anteeksi Vanessa. En tee samaa virhettä toiste.

Daniel liukui pari astetta alemmas nahkapenkillä ja rutisti taas Donnan kainaloonsa. Samaan aikaan hänen jalkansa liukui meitä erottavan tilan yli, ja vaaleanruskea mokkakenkä työntyi säärieni väliin.

-Tiedoksesi, että minua saa kutsua Daniel kullaksi, Daniel lisäsi tahallisen venyttelevällä, hiukan ivallisella äänellä.

Tuijotin miehen säärtä vihamielisesti ja samaan aikaan sydän oudosti vääntyillen. Mieleni teki potkaista jalkaa napakasti bootsini kovalla kärjellä, mutta sen nimenomaisen mieliteon onnistuin voittamaan. Nostin leukaani, mulkoilin yllyttävästi kimaltaviin silmiin ja vastasin teennäisen ihastuneesti:

-Ihanaa, Daniel kulta.

-Kuulostipa se hyvältä, Daniel kehräsi ja nyökkäsi minulle kuin olisimme juuri jakaneet keskenämme jonkin suuren salaisuuden.

Huomasin hänen kätensä nykivän Donnan topin ohutta olkainta. Vaaleaverikkö vilkaisi minua terävästi, painautui näyttävästi Danielia vasten ja puhui, ennen kuin ehdin kommentoida miehen sanoja.

-Minä en ole mikään tiukkapipo. Olen aivan valmis pitämään tuhmaa hauskaa vaikka heti.

Daniel silmäsi naista vieressään kasvoillaan ilme, josta ei ottanut selvää. Sitten hän tokaisi:

-Kiitos kulta, mutta olen nussinut koko viikon. Ehkä huomenna.

Olin niin ällistynyt tökeröstä kommentista, että jäin onnekseni täysin sanattomaksi. Millainen ihminen puhui tuolla tavalla? Vaikka olisi miten rikas tai paatunut naistenmies, kyllä kai jotain häpyä pitäisi olla? Porno-Donnakin näytti hetken häkeltyneeltä, mutta kihersi sitten ilahtuneena:

-Minä kuulinkin, että sinä et kiertele.

-Niin. Paitsi silloin kun ajan serpentiinitietä Sveitsissä, Daniel vastasi melkein kyllästyneellä äänellä.

Hän kupersi kätensä Donnan rinnalle, puristi sitä ja silmäili naisen rintavarustusta niin, että hänen pitkät ripsensä laskeutuivat poskille. Kun Donnan suusta pääsi naurettavan teennäinen voihkaisu, Daniel hymähti:

-Kyllä näitä pari kertaa mielellään pyörittelee.

P√§√§ss√§ni pimeni uudestaan, kun n√§in miehen nipist√§v√§n Donnan n√§nni√§ siin√§ kaikkien edess√§. √Ąr√§hdin niin, ett√§ auto t√§risi:

-Miten vitussa sä kehtaat? Pidä nyt jo se turpas kiinni, jos sulla ei oo alkeellisia käytöstapoja!

Daniel näytti hätkähtävän ja niin taisi tehdä koko seurakunta, mutta mies oli ainoa, joka tiesi, mitä suomeksi sinkoamani sanat merkitsivät. Hänen katseensa tuntui leikkelevän minut palasiksi ja minua alkoi pelottaa toden teolla. Minulla ei ollut juuri kokemusta tutkivasta journalismista, jollei mukaan luettu paria huuhaa-artikkelia, joita varten kesätöissä ollessani olin selvittänyt, millaisia kahveja asiakkaiden take away -kupeissa oli tai kuinka monta mustiin legginseihin pukeutunutta naista löysin Helsingin keskustasta parissa tunnissa. Minun olisi pitänyt tajuta, että tällaiseen soluttautumiseen vaadittiin muutakin kuin uskottava ulkonäkö. Minun olisi pitänyt harjoitella muun muassa metodinäyttelemistä.

-Anteeksi, pakottauduin sanomaan suu hapanta makua täynnä ja yritin hymyillä.

Kun auto pysähtyi melkein samalla hetkellä, olisin voinut itkeä onnesta. Työntäydyin kiireesti ensimmäisenä ulos ja yritin saada kaoottisilta ajatuksiltani selvää ympäristöstäni. Olin nähnyt kuvia Vanessan saamassa esittelymateriaalissa, mutta ne hävisivät todellisuudelle. Edessäni kohosi valtava kaksikerroksinen, siirtomaa-aikainen kartano. Rakennus oli valkoinen, mutta sen julkisivua elävöittivät pylväskäytävät, jotka kulkivat molemmissa kerroksissa. Päärakennuksen molemmin puolin kohosi kaksi vaatimattomampaa rakennusta, joissa juhliin osallistujien oli tietääkseni määrä asua kahden ja neljän hengen huoneissa.

-Raj ohjaa kaikki oikeisiin huoneisiin, Daniel ilmoitti aivan takanani.

Muut astelivat tottelevaisesti kohti valkopukuista miestä, joka viittoi kaikkia luokseen, mutta kun liikahdin mennäkseni joukon mukana, Daniel mutisi minulle:

-Paitsi sut.

Jähmetyin paikoilleni. Tässäkö se oli? Heitettäisiinkö minut ulos, ennen kuin juhlat olivat ehtineet alkaakaan? Käännähdin kohti Danielia ja pakotin hymyn huulilleni.

-Anteeksi jos mä loukkasin. Mä en ehkä ole vain…rohkeimmasta päästä ja aattelin, että…

√Ą√§neni kuulosti v√§risev√§lt√§ ja ep√§aidolta, ja vilkaisin nopeasti Danieliin. Miehen kulmat olivat kurtussa, ja h√§n ny√∂kk√§si vakavasti.

-En mä loukkaantunu. Mä vaan aattelin, että kun sä oot erityisen tarkka sun itsemääräämisoikeudesta ja…soveliaisuudesta, mä annan sulle omaa tilaa. Sä pääset omaan huoneeseen.

Mieleni teki polkea jalkaa kuin pikkulapsi. Olin odottanut ryhmäasumista. Sillä tavalla olisin voinut tarkkailla kaikkea tavallisen osallistujan näkökulmasta ja saanut kuulla herkullisimmat juorut.

-En mä tarvi omaa huonetta! En tosiaankaan. Mä varmaan vähän ylireagoin, kun tää on mulle aivan uutta, yritin mahdollisimman vakuuttavasti.

Daniel nyökytteli jälleen samaan vakavaan, selvästi liioiteltuun tapaan.

-Ja koska sä oot selvästi toisia herkempi, mä kutsun sut päärakennukseen. Pääset mun makuuhuoneen viereiseen huoneeseen. Sulla on mahdollisuus kertoa heti, jos nää…uudet olosuhteet jotenkin ihmetyttää tai herättää huolta.

Suljin suuni surkeana. En voinut oikein kieltäytyä erityiskohtelusta, kun se todennäköisesti olisi ilahduttanut ketä tahansa osallistujaa. Tosin epäilin, että Danielin halu ottaa minut saman katon alle johtui ennemminkin epäilyksistä, joita olin ehkä herättänyt kuin muusta kiinnostuksesta. Yritin etsiä sisältäni Dustin Hoffmanin ja Christian Balen kaltaista metodinäyttelijää ja nyökkäsin urheasti värisevä hymy huulillani.

-Hyvä on. Kiitos. Vaikka en mä varmasti mistään huolestu. Mä oon kyllä ihan vapaamielinen. Enhän mä tänne muuten olis hakenu.

-Totta kai oot. Täällä sitä voi testata yllin kyllin. Vapaamielisyyttä.

Miehen äänessä oli selvää ironiaa. Daniel piti niin pitkän tauon, että nostin katseeni valkoisen paidan rintamuksesta ukkosensinisiin silmiin. Ne välkkyivät pirullisesti.

-Sussa on kyllä paljon munaa, mutta jos sä haluut, mä annan sitä lisää. Vaikka heti, mies lupasi.

Aukaisin suuni möläytelläkseni taas herra tietää mitä, mutta onnistuin estämään lisätuhon viime hetkellä. Sen sijaan hymyilin niin, että poskiani särki ja yritin puhua pehmeästi mutta tavalla, joka ei eroaisi liikaa äskeisestä ärhentelystäni.

-Sä oot niin tärkee mies, että mä en haluu olla vaivaksi. Sun täytyy olla väsyny, kun sun viikko on ollu niin…kiireinen, vastasin hieman nenäkkäästi.

Daniel kohotti kulmiaan.

-Jostain syystä mun väsymys haihtui. Mä oon pirteä kuin peipponen, mies vakuutti silmät kimaltaen.

Hymyilin entistä leveämmin ja yritin kuulostaa edes vähäsen ihastuneelta.

-Ihanaa. Kiitos. Ehkä joku päivä. Mutta hei! Donnallehan tää on ilouutinen. Sä voit pyöritellä sen tissejä nyt vaikka koko yön.

 

KIINNOSTUITKO TARINASTA?

VOIT OSTAA LUVUT 3-5 HINTAAN 1,65 EUR (SIS. ALV) T√ĄT√Ą LINKKI√Ą KLIKKAAMALLA!

JUHLAT LUVUT 6-9 1,69 EUR (SIS. ALV)

JUHLAT LUVUT 10-11 1,65 EUR (SIS. ALV)

JUHLAT LUVUT 12-15 1,65 EUR (SIS. ALV)

 

Lue lisää tarinoita

JUHLAT Рviimeiset luvut myynnissä!

Hei kaikki ja pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta! Muutto toi omia kiemuroitaan vuoden vaihteeseen ja täytyy sanoa, ettei joulu tuntunut tänä vuonna oikein joululta, kun kaikki aika meni muuttoa valmistellessa. Ehdin kuitenkin rentouttaa itseäni aina välistä...

JUHLAT jatkuvat parin luvun verran!

Hei pitkästä aikaa! Olen nyt lahtelainen. Puristin muuton noin kuukaudessa, kun asuntoni meni kaupaksi nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Palasimme tyttäreni kanssa Lahteen monestakin syystä, mutta enimmäkseen siksi, että näin tytölläni ovat molemmat vanhemmat...

JUHLAT 6-9 on kaupassa!

Ohhoh, tuntuu kauhean monelta luvulta, mutta niistä osa on tavallista lyhyempiä!:) Viola taiteilee itseinhonsa kanssa ja sitten myös Danielia kohtaan tuntemiaan sekasortoisia tunteita vastaan varsinkin, kun miehen edesottamukset ja tämän firman käytännöt saavat hänet...

Juhlat jatkuvat tämän viikon lopulla

Hei! Olen hieman äkillisesti kiireinen, jos kaikki menee hyvin. Laitoin asuntoni myyntiin pari viikkoa sitten ja kävikin niin, että ostaja löytyi toisella näytöllä. Olen pohtinut jo toista vuotta muuttoa Lahteen varsinkin, kun tyttäreni itse on ottanut muuton esille...

JUHLAT 3-5 kaupassa!

Hei! Ehkä olette jo huomanneetkin, että ensimmäiset luvut Juhlista ovat luettavissa, mutta koska tiedän osan teistä seuraavan Ajankohtaista-osiota, pistän linkin lukuihin vielä tännekin. Näin joulun alla ja pimeän painaessa päälle on ollut kivaa kirjoittaa tarinaa,...